Sä sanot museo, mä sanon tiedekeskus...

Matkustan ympäri MATKa pedagogiikan kenttää ajatuksissani ja koetan hahmottaa koulutuksen kokonaisuutta: työskentelytapaa, verkostoa, omia kehittymistoiveitani ja työpaikan kehittymistarpeita. Kaikkialla törmään museopedagogiikka-termiin. Miten siihen pitäisi suhtautua, kun olen töissä tiedekeskuksessa?

Museoita ohjaa lainsäädäntö. Ne ovat muistiorganisaatioita, joiden toiminnan ytimessä ovat kokoelmat. Tiedekeskus taas määrittelee itse itsensä ja sen tehtävä on popularisoida tiedettä ja kertoa tieteen sovellutuksista.

Oma kotipesäni on tiedekeskus Pilke, joka kertoo pohjoisen metsän kestävästä käytöstä. Vaatimaton tavoitteemme on maailman pelastuminen uusiutuvien luonnonvarojen, kuten metsän, kestävällä käytöllä. Ensiaskel tavoitteen saavuttamisessa on suomalaisten metsäsuhteen uudistaminen.

Tiedekeskuksessa ei ole kokoelmaa. Sen sijaan meillä on koko nykyhetken todellisuus sekä tulevaisuuden mahdollisuudet. Näistä valitut teemat on nostettu näyttelyyn siten, että yleisö haastetaan itse tekemään ja kokeilemaan. Kävijä itse muodostaa oman oppimiskokemuksensa. Pilkkeessä tarjoamme elämyksiä ja erilaisia näkökulmia kävijän oman metsäsuhteen rakennuspalikoiksi. Asiakas eli yleisö on kaiken toiminnan keskiössä.

Jyväskylän kaupungin pedagogisessa strategiassa todetaan, että "Yleisötyössä museo lajentaa toimintaansa muuhunkin, kuin varsinaisen sisällön tuottamiseen." Onko tässä merkittävin ero museon ja tiedekeskuksen välillä? Omassa työssäni koen, että "yleisötyö" on varsinaista toimintaa ja näyttely on tehty sitä varten.

Lähtökohdat ovat jokseenkin erilaiset museoissa ja tiedekeskuksissa. silti niissä toimivat varmasti sanat pedagogiset periaatteet ja menetelmät. Tosin minulla on kokemus vain tästä yhdestä ainutlaatuisesta tiedekeskuksesta. En tunne museoiden toimintaa kovin hyvin. Kertokaa te, joilla on erilaisia näkökulmia ja kokemuksia oppimisympäristöjen kirjosta: Onko eroa museopedagogiikan ja tiedekeskuspedagogiikan välillä?

Totuttelua

Ensimmäinen MATKA-tapaaminen on takana ja päässä surisee. On paljon totuttelemista! Päivään mahtui paljon asiaa ja tunnit loppuivat kesken. Melkein kolmen tunnin ajomatka teki päivästä raskaan, mutta samalla antoi mahdollisuuden purkaa päällimmäisiä tuntoja ja ideoida tulevaa yhdessä kollegan kanssa.

Odotan kurssikavereihin ttustumista, koska kaikilla oli kiinnostavat ja erilaiset taustat. Kokemuksia vertaamalla saamme varmasti hedelmällisiä keskusteluja aikaan! Esittelykierrokselta jäi mieleen monia asioita, joista haluan kysyä tarkemmin. Esimerkiksi millainen on se metsäsuhdesalkku, jota tehdään Ilomantsissa?

Koulutuspäivän sisällöstä jäi päällimmäisenä mieleen hämmennys kaikista työkaluista, jotka pitäisi ottaa haltuun: Google+, dokumentit, blogi, Moodle... Miksi ihmeessä näin monia eri työkaluja? Mitkä asiat kuuluvat blogiin ja mitkä Moodlen keskusteluihin? Miten ne linkittyvät toisiinsa?


Kaikki tämä tekniikka vaatii perehtymistä ja totuttelua. Asiat varmaan selkiytyvät ajan myötä, kun ryhdyn töihin tehtävä kerrallaan. Odotukseni kurssin suhteen eivät muuttuneet, vaan yhä toivon saavani pedagogista varmuutta, hyviä verkostoja ja toimivia käytäntöjä työni tueksi.