25.3. osallistuin verkkoluennolle lisätystä todellisuudesta kirjastoissa ja museoissa. Luennolla raotettiin hiukan lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia. Lisätty todellisuus on siis yksinkertaisuudessaan teknisten apuvälineiden avulla oikeaan todellisuuteen littettyä sisältöä, kuten kuvaa, tektiä, ääntä. Kovin syvälle aiheeseen ei menty, mutta sen verran raapaistiin, että ideat alkoivat pörrätä villinä: Tietenkin lisätyt todellisuudet sopisivat meille tiedekeskus Pilkkeeseen! Luennolta jäi mieleen myös se tärkeä huomio, että suunnittelun tulee lähteä tarpeesta. Mihin tarpeisiin lisätty todellisuus sitten voisi tuoda ratkaisun?
Innoittaja ei ihan aina ole läsnä silloin kun apua tarvittaisiin. Lisätty todellisuus voisi sisältää kohteen käyttöohjeen, esim. miten käytetään kivääriä metsästyssimulaattorilla. Näen, että lisätty todellisuus voisi tuoda lisäarvoa erityisesti itsenäisten kävijöiden näyttelykokemukseen. Jokainen kävijä on arvokas. Silti resurssit täytyy keskittää vilkkaimpiin aikoihin. Oletan, että lisätyn todellisuuden sovellukset toimisivat parhaiten juuri hiljaisempina aikoina. Näin saataisiin käännettyä näyttelyn autius positiiviseksi asiaksi kävijän kannalta.
Lapsiperhe voisi tutustua Tukkimiehentäi Tuksun tempauksiin ja parhaisiin piilopaikkoihin. Tuksu on Pilkkeen maskotti, joka johdattaa päväkotiryhmät näyttelymme kiinnostavimmille kohteille. Lisätyn todellisuuden avulla muutkin lapsivieraat voisivat vanhempiensa kanssa tutustua tuohon ilkikuriseen kovakuoriaiseen.
Näyttelyyn voisi lisätä myös muita asiantuntijoita virtuaalisesti: motokuski esittelisi itse työvälineensä, samoin metsuri ja paperitehtaan työntekijä. Retkeilijä voisi kertoa tarinan siitä, miten teki uskomattoman löydön syvältä metsästä. Täällä Metsähallituksen toimitalossa, aitoja metsäasiantuntijoita riittää ja he ovatkin mukana usein erilaisissa yleisötapahtumissa. Virtuaalinen asiantuntija ei missään nimessä voisi korvata aitoa ihmistä, mutta yksittäisille kävijöille olisi sitä kautta mahdollista välittää asiantuntijan ääni. Ehkä myös salaperäinen Naavisneito voisi vilahtaa näyttelyssä...
Pilkkeen ulko-oppimisalueella Mottimetsässä voisi olla paikkatietoon perustuvaa lisättyä todellisuutta. Metsä voisi kuiskia tarinoita. Ehkä sovellus voisi sisältää myös opasteita eri paikkoihin metsässä, kuten katsomon kaltaisen kalliomuodostelman äärelle tai upean rakan reunalle. Kätkösuunnistusrata voisi sisältää tageja ja niiden kautta mitä moninaisimpia sisältöjä. Kulkija voisi vaikkapa kurkistaa nuoren taimikon tulevaisuuteen. Ehkä metsästä voisi olla suora yhteys tiedekeskukseen? Onhan meillä myös mahdollisuus kurkistaa näyttelystä Mottimetsään web-kameran kautta.
Osa sisällöistämme, kuten valokuvasuunnistusta hyödyntävä työpaja, olisi lähes sellaisenaan siirrettävissä lisätyn todellisuuden sovellukseen. Seurauksena ylläpito helpottuisi, sisällön uusiminen helpottuisi, monipuolisemman tarjonnan ylläpitäminen helpottuisi jne.
Seuraavaksi tarvittaisiin lisää tietoa, että joku idea saataisiin käytäntöön asti. Millaiset laitteet, ohjelmistot ja osaamista vaaditaan? Odotan mielenkiinnolla seuraavaa tapaamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti